Välillä tuntuu että nuo nautamme pitävät minua ihan ihme hiipparina, joka ei osaa puhua normaalisti. Vaikka edessä on 600 kiloinen sarvipää, niin tämä nainen puhuu kuin pienelle vauvalle, että äiti tulee ja tekee sitä ja tätä 🙂
Tänäänkin laitumella katsoivat kuin halpaa makkaraa kun jotain taas niille puhuin, eikö voisi Karisalmen emäntä puhua normaalisti. No, otan sen tavoitteeksi, ihan hävettää välillä kun itseään kuuntelee 😉 Oppia ikä kaikki.
No mutta, mitäs meidän syksyyn kuuluu. Askel on tihentynyt sitä mukaan kun valoisan aika lyhentynyt. Sama määrä odottaa tilan töitä kun päivätöistämme kotia saavumme. Kynttilöitä olen jo kaivannut esiin ja sieltä ammentanut iloa iltoihin ja iltauinti sisältyy vielä, hrrr, jokaiseen iltaan.
Nyt syksylle vielä isommat urakat normi ruokintojen ja muiden lehmähommien lisäksi on paalien ajoa talvivarastoon, emojen aidan korjausta, sonnien talvitarhan tekoa, sitten kynnöt vielä ja muutaman laitumen murskaus. Laiska töitään luettelee, mutta me ei laiskoja olla. Kunhan vaan kerroin teille 🙂 Niin, ja tuota tilamyymälää rakennetaan kuin Iisakin kirkkoa. Tässä kuussa pitäisi saada paikalliselta kyläsepältä ovi ja ikkunat, sitten voi talvi-iltoina nakerrella sisäseiniä ja sisäkaton valmiiksi.
Meillä molemmilla, minulla ja miehelläni on työ asiakkaiden kanssa olemista päivisin. Paljon edessä haastavia ihmisiä, selvittelyä, asioiden ratkomista, eli työtä joka henkisesti kuormittaa aika lailla. Miten hienoa on kotona tarttua talikkoon ja ruveta lappaamaan heinää häkkiin, harjata lehmät ( ja samalla lässyttää 😉 ), painaa pää heidän lämmintä turkkiaan vasten ja kuunnella sitä rauhaa mikä heistä huokuu. Valtava energialataus! Sillä hetkellä saa nollattua pään aika hyvin, vaikka takaraivossa jyskyttääkin tekemättömät työt ja monet muut asiat. Olenkin miettinyt ihan tosissani että haluaisin jakaa terapiaa tarvitseville ihmisille jonkinlaista haikkuterapiaa, voin vannoa että se tekee hyvää.
Olen syksyihminen. Onkohan niin että ihminen jolla on lumen valkeaiho, on talvi-ihminen? Iho ruskea kuin hiekka, kesäihminen? Mutta iho pisamainen kuin ruskan valtaama metsä tai kirjava haikkulauma, syysihminen? Minuun pätee ainakin. Rakastan kun lehdet läiskii naamalle ja tukka kastuu sateessa ja ilma on ihanan viileä… Voin veikata että nautamme tykkäävät myöskin näistä keleistä 🙂 Tervetuloa syksy
hyvä kirjoitus sinulta