Aamut ovat ihania, se on aina uuden alku. Toiveita ilmassa, että tänään saisi jotain hyvää aikaiseksi, työt hoituisivat ja ei tulisi vastoinkäymisiä.
Meillä on alkuvuosi ollut tummien pilvien alla elämistä, mutta silti jokainen aamu on ollut aina hyvä. On jaksanut nousta sängystä ja kävellä laitumelle katsomaan eläimet. Rauhassa makaavat eläimet, jotka heräilevät, vasikat vielä nukkuvat sikeää unta, linnut laulavat, ja rakentavat pesiä kovalla vauhdilla. Pyritään illalla aina tekemään aikaa vaativat työt eläinten parissa, ja aamuun jää lähinnä tarkistuskierron, vesien vientiä, juomakuppien puhdistusta, alusien tarkistusta, että aidat ok ja kaikki muutenkin kunnossa. Poikimisia meillä on vielä jäljellä kolme, ne lähestyvät muutaman viikon päästä. Niiden seuranta on sitten yötä myöten tapahtuvaa touhua.
Vasikat, niissä on jotain ihmeellistä. Samahan se on ihmislapsissa, koiran pennuissa, kaikissa pienissä aluissa. Jopa pieni puuntaimi on mielestäni ihana. Onko se aitous, hyvyys vai mikä sen tekee. Siihen pieneen alkuun ei ole vielä kasaantunut maailman pahuudet, se ei tahdo kenellekään pahaa ja oma oma aito itsensä.
Ihmiset keräävät viisaina ympäristön malleja itseensä kun vuosia tulee lisää; kukaan ei vaan pysty olemaan se viaton pikkulapsi ikäänsä. Eläimet keräävät myös ympäristön malleja jo ihan pienestä pitäen ja käytöstavat oppivat hyvinkin nopeaan, mutta ei niille tule sitä pahuutta mitä ihmisiin tulee. Vai onko se pahuutta, ei ehkä, mutta julmuutta ja kovuutta paremminkin. Onko se eläinten julmuutta kun ne tappavat ravinnokseen luonnossa toisia eläimiä? Kysmyksiä kysymysten perään, pohdintaa.. Välillä on kiva miettiä luonnonkiertokulkua, ja eläinten tarkkailu on yksi todella mielenkiintoinen asia. Hieno seurata lauman hierarkiaa ja hieno seurata kun emot opettavat vasikoitaan. Siinä välillä komennetaan oikein kunnolla!
-Ihmetellä metsää, valtavuutta mantereen, katsetta ja viisautta vastasyntyneet- Niin, se pieni vastasyntynyt vasikka nousee puolentunnin sisään jaloille ja lähtee haparoimaan maidon perään. Löytää utareen ja saa ternimaidot, jolla saa itselleen suojan ja sen vahvuuden millä pärjää alkuhetket. Se on uskomattoman hienoa katsottavaa,kun kaikki menee hyvin. Aina ei todellakaan mene, mutta sitten niitä hienoja hetkiä osaa arvostaa enemmän ja olla onnellinen. Ylämaannautojen poikimisista 95 % poikimis hoituu itsekeen, eli pieni prosentti tarvitsee apua.
Meidän lapset elää välillä kuin pellossa 😉 mutta rajat löytyy!
Laulussakin sanotaan; päivät jotka juoksi iltaan, niiden riemut ja työt, rohkeus mennä vasta virtaan, eläköön hellät yöt.
Aurinkoista viikonloppua teille ihmiset <3