Kun ystäviä nähdään tai soittelen heidän kanssaan, niin kysytään puolin ja toisin että Mitä teille kuuluu? Itse menen aina hetkeksi hiljaiseksi; no eipä meille mitään ihmeitä, sitä normaalia arkea. Se on se tyypillisin vastaus, vaikka voisin vastata että oikein hyvää kuuluu 🙂 Olemme saaneet heinät pakettiin, kaikki eläimet ovat terveinä, töitä riittää niin paljon kuin jaksetaan tehdä ja itse ollaan oltu terveinä myöskin.
Mutta yksi asia jää usein uupumaan; me ei keritä/pystytä näkemään ystäviämme niin usein kuin toivoisi. Kun joku ilta voi hetken hengähtää niin sitä istuu sinne saunan lauteille ihan ajan kanssa ja nauttii hengähdyksestä. Mielessä välillä vilahtaa ajatus, että mitäs jos kaikki ystävät kaikkoaa ympäriltä, ketä jää jäljelle… Meillä on mielestäni aika ihania ja ymmärtäväisiä ystäviä. Vaikka usein joudutaan sanomaan, että me ei nyt päästä sinne eikä tänne, niin ystävät eivät ”hylkää”. Vaikka joukossa ei läheskään kaikki ole karjankasvattajia niin onneksi te ymmärrätte meidän kiireet. Meillä ei ole mahdollisuutta lomittajaan, joten ei eläimiäkään voida jättää.
Tällä viikolla kaverimme hakivat meidän rannasta veneellä ja veivät mökilleen; ihan siis päiväs aikaan 🙂 , me otettiin ja lähdettiin saunomaan ja syömään. Ja ei varmaan oltaisi irtauduttu työstä, ellei he olisi hakeneet meitä. Kiitos <3
Siinä kun aallot löivät veneen kokkaan, niin mietin että pitäisi vaan useammin tehdä tällaisia pieniä irtiottoja.
Loppukesälle on tavoitteena saada uuden tilamyymälän lattia valettua, ja ikkunat sekä ovet paikoilleen. Ja jos aikaa riittää niin seiniä ja kattoa voisi ruveta naulailemaan. Siitä tulee kuulkaas hieno, vanhaa kunnioittaen tehty pytinki.
Heinää meidän pitää vielä paalata jonkin verran, että ei ainakaan lopu sitten keväästä. Muita isojakin suunnitelmia pyöritellään, katsotaan miten ne kehittyvät. Tietokoneen ääressä pitäisi istua kaikki mahdollinen vapaa-aika, että saan kannattavuuslaskelmat tehtyä ja sitä myötä varmistusta että olemmeko oikeilla jäljillä 🙂
Että tällaista meille kuuluu, ihan siis pintaraapaisuna tämän kaiken hurlumlein keskellä. Tietäisittepä totuuden 🙂
