Me olemme varmaan pelanneet korttimme väärin kun tehdään kahta työtä per pää tässä perheessä. Ja lapset säestää perässä..
Minun vastuulla on eläinten hyvinvointi, osin ruokinta ja tarkkailu. Sekä tilamme kirjanpito ja viljelysuunitelmat, sekä luomuun liittyvä jatkuva varastokirjanpito. Phuuh… Niin ja tietenkin maatalouden tukien setviminen ja niihin liittyvät työt. Tähän päälle kodin normityöt ja kesällä pihan huoltaminen vie ison osan ajasta. Lapsetkin vaativat aikaa, totta kai.
Miehelläni on vastuulla kaikki konetyöt, korjaaminen, huoltaminen, eläinten heinien vienti, pahnoittaminen ja sonnit ovat hänen vastuullaan. Ja käytännössä kaikki sähkö- ja metallityöt mitä vain löytyy.
Metsätyöt pyritään tekemään yhdessä, minä olisinkin enemmän hakkuilla jos aikaa olisi vuorokaudessa enemmän.
Näiden tilantöiden lisäksi käymme molemmat tilan ulkopuolella töissä; minä olen metsäasiakasvastaava ja Tero poliisin virassa. Metsäala on lähellä sydäntä ollut aina, mikäs sen mukavampi työympäristö kuin humiseva mäntymetsä. Mutta maailma on muuttunut silläkin saralla, valitettavasti.
Joulun tietämillä meidän piti tehdä iso päätös ja lopetimme perunan kuorinnan, sen kannattavuutta ei vaan saatu kohdilleen millään. Perunan laatu oli isoin ongelma. No, se päätös osin helpotti tätä ajankäytön suunnittelua ja liikeni himpun enemmän aikaa eläimille ja lapsille.
Tästä päästään hienosti aasin sillalla meidän pieneen irtiottoon; kävimme funparkissa ja se hetki kun sain räiskiä laseraseella ja kurvailla moottoripyörällä, vaikkakin vain muutaman minuutin, niin se oli Kivaa!! Se vei arjesta hetkeksi pois. Kun saa tehdä edes vain pienen hetken jotain ihan muuta kuin sitä työtä niin sillä on iso merkitys kaikkeen jaksamiseen.
Tällä kirjoituksella en halua henkseleitä paukutella työmme määrällä tms, haluan vain sanoa miten huonosti olemme suunnitelleet meidän elämän kun ei vapaa-aikaa pystytä järjestämään. Jotenkin sitä vain tykkää työstään niin paljon että ei edes liiemmin kaipaa muualle, ja niinhän sitä yrittää lapsetkin opettaa; että lukisivat itsensä työhön mitä todella tykkää tehdä. Ei sellaiseen työhön missä katsoo kelloa että joko tämä työaika päättyy tai milloin on seuraava loma. Silloin on lähtenyt ihan väärällä jalalla elämään. Onneksi nykyään ne asiat ovat korjattavissa ja aikuispuolella järjestetään kursseja.
Jokainen
on oman onnensa seppä, jokainen päättä omasta elämästää tietyissä rajoissa, kukaan muu ei sitä voi muuttaa kuin Sinä itse <3